Kenelle raportti on tarkoitettu?

Tämä raportti on tarkoitettu kaikille pyöräilystä kiinnostuneille:

• sinulle, joka ajat työsuhdepyörällä tai harkitset sellaisen hankintaa
• sinulle, joka tarjoat tai harkitset tarjoavasi etua työntekijöillesi
• sinulle, joka olet kiinnostunut pyöräedun vaikutuksista yhteiskunnallisella tasolla
• ja sinulle, joka ihan vaan rakastat pyöräilyä.

Antoisia lukuhetkiä! 

- Vapaus-tiimi

Kyselytutkimukseen vastasi yhteensä 6795 suomalaista työsuhdepyöräilijää. 

Vastaajista valtaosa (94 %) oli hankkinut työsuhdepyöränsä Vapaudelta, mutta mukana oli tällä kertaa myös muiden työsuhdepyöräyritysten kautta pyörän hankkineita. 

Pyöräetukonsepti on edelleen uusi asia, sillä osa tuntuu vielä sekoittavan leasing-yrityksen (kuten Vapaus) ja pyöräliikkeen (kuten Intersport) keskenään. Yli satatuhatta suomalaista on kuitenkin työsuhdepyörän jo hankkinut, joten tietoisuus edun logiikasta kasvaa koko ajan.

Sukupuolijakauma

Vastaajista 55 % oli miehiä ja 44 % naisia. Ero viime vuoden vastaavaan kyselyyn on merkittävä – silloin vastaajista jopa 67 % oli miehiä.

Pyöräedun hyödyntäminen onkin kasvanut selvästi nopeiten naisten keskuudessa. Vapauden oman pyörädatan mukaan naisten osuus uusista pyöräsopimuksista vuonna 2021 oli alle 17 %. Vuonna 2023 alkaneissa sopimuksissa naisten osuus oli jo 32 %, ja vuonna 2024 jo lähes 42 %. Ensi vuonna jo puolet?

Ikäjakauma

Ikäjakauma painottui ymmärrettävästi työikäisiin aikuisiin – onhan kyse nimenomaan työsuhde-edusta. Eniten vastaajia oli ikäryhmässä 40–49 vuotta (32 %).

Vastaajien keskimääräinen ikä oli 45,1 vuotta. Naisten keski-ikä oli hieman korkeampi kuin miehillä.

Asuinalue

Edellisen tutkimuksen tapaan reiluin siivu vastaajista pyörittää kampea eteläisessä Suomessa: yli neljännes kertoi asuinalueekseen pääkaupunkiseudun tai muun Uudenmaan alueen.

Kärkikaksikon vanavedessä puhaltaa kuitenkin puhuri pohjoisesta, sillä seuraavaksi ahkerimmin kyselyyn vastasivat Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa asuvat.

Tilastoharha? Ehei – Vapauden oma pyörädata näyttää hyvin samanlaiselta. Itse asiassa kolme kuntaa, joissa on asukaslukuun nähden eniten Vapaus-työsuhdepyöriä, löytyvät kaikki Lapista:

1. Rovaniemi – 1,4 % asukkaista
2. Tervola – 1,3 % asukkaista
3. Kemi – 1,1 % asukkaista.

Pohjois-Pohjanmaan vetojuhtana taas toimii tietenkin ympärivuotisen pyöräilyn mallivaltio Oulu, jossa pyöräily on tilastojen mukaan noin tuplasti yleisempi liikkumismuoto moniin muihin isoihin kaupunkeihin verrattuna.

Pyysimme vastaajia arvioimaan itseään pyöräilijöinä. Vastanneista 51 % kokee vaihtoehdon “liikun paljon pyörällä” omakseen. Pyöräilyä “elämäntapana ja intohimona” pitää reilu kymmenys.

"Intohimoisten” osuus kasvaa iän myötä. Pyöräilystä tulee monille ajan myötä enemmän kuin vain liikkumismuoto – siitä tulee elämäntapa.

Millaisia eroja näiden eri pyöräilijätyyppien käyttäytymisessä ja mielipiteissä on? Niitä löytyy runsaasti - jatka lukemista!

Pyöräilykilometrit 2024

Jakaumasta on poistettu “En osaa sanoa” -vaihtoehdon valinneet. Vastaajien keskimääräinen pyöräiltyjen kilometrien määrä vuonna 2024 oli 1277 km, mikä on 60 kilometriä enemmän kuin edellisessä tutkimuksessa.

Traficomin Henkilöliikennetutkimus seuraa suomalaisten liikkumista eri kulkutavoilla. Edellinen pyöräilyn kokonaismäärää koskeva tilasto löytyy vuoden 2021 tutkimuksen aineistosta: suomalaiset pyöräilivät keskimäärin 247 kilometriä vuodessa. (Toimituksen huomio: viittasimme tähän dokumenttiin jo viime vuoden tutkimuksessa, ja silloin Traficomin ilmoittama luku oli vielä 234 kilometriä – tiedosto on päivitetty ja luku muuttunut toukokuussa 2024).

Pilkkuvirheet sikseen – työsuhdepyöräilijä polkee joka tapauksessa yli viisinkertaisen matkan keskivertosuomalaisiin verrattuna!

Sukupuolten välillä on suurehko ero: miehet polkivat keskimäärin 1461 km, naisille matkaa kertyi 1034 km.

Ikäryhmistä aktiivisimpia polkijoita olivat 40–49-vuotiaat 1334 kilometrin keskiarvollaan. Nuoremmalla polvella pitäisi riittää virtaa, mutta kilometrikisassa jää kirittävää  – 18–29-vuotiaat pitävät perää 1109 kilometrillään.

Asuinalueista ahkerin työsuhdepyöräkansa löytyy pääkaupunkiseudulta (1539 km). Seuraavat sijat menevät Pohjanmaalle (1501 km) ja Pohjois-Pohjanmaalle (1420 km). (Pohjanmaalla asuvia vastaajia oli tosin vain 67, joten virhemarginaali on isompi.)

Tampere-Turku taiston vie vasta maalikamerakuvan perusteella jälkimmäinen – Pirkanmaa 1329 km vs Varsinais-Suomi 1338 km. Nimpalhianoo!

Pyörätyyppi ja kilometrit

Jo edellisessä tutkimuksessa havaittu trendi pysyy: sähköpyörän valinneet ajoivat keskimäärin 1119 km, tavallisen pyörän valinneet peräti 1788 km. Ero on jopa kasvanut viime kerrasta.

“Syitä isoon eroon lienee monia – sähköpyörillä ajetaan enemmän lyhyehköä arkiajoa, jolloin kokonaiskilometrit eivät kasva samaan tapaan kuin luomupyörillään kymmenien kilometrien lenkkejä tahkoavilla teräspohkeisilla harrastajilla”, puntaroi Vapauden Growth Lead Lotta Vänskä.

Yli 4000 kilometriä vuodessa raportoi ajavansa 11 % luomupyörän valinneista, mutta vain 2,5 % sähköpyöräilijöistä.

Runkotyypeistä eniten kilometrejä nielivät maantiepyörien käyttäjät – keskimäärin 2111 km. Seuraavina listalla olivat “gravel, cyclocross tai retkipyörä” 1830 km sekä tavarapyörä 1825 km keskiarvoilla. 

Vähiten polkivat taittopyörien (815 km) ja kaupunkipyörien (857 km) käyttäjät.

Pyörätyyppikohtaisissa vertailuissa on hyvä huomioida, että vastaajalla voi olla työsuhdepyörän lisäksi käytössään muitakin pyöriä. Pyöräilyaktiivisuuteen liittyvissä kysymyksissä ei pyydetty erittelemään, millä pyörällä milloinkin poljettiin.

Ympärivuotinen pyöräilyaktiivisuus

Ympäri vuoden vähintään jonkin verran pyöräilee noin 58 % vastaajista – tosin suurin osa heistä talvikaudella huomattavasti vähemmän kuin muina vuodenaikoina.

“Talvikaudella” tarkoitettiin kysymyksessä noin loka-maaliskuun välistä ajanjaksoa.

Erittäin aktiivisia talvipyöräilijöitä  – heitä, jotka vastasivat joko “pyöräilen tasaisesti ympäri vuoden” tai “pyöräilen talvikaudella jopa enemmän kuin kesäkaudella” – oli kaikista vastaajista noin 18 %. 

Miehillä aktiivinen ympärivuotinen pyöräily on yleisempää kuin naisilla. Miehistä 21 % ja naisista 14 % polkee tasaisesti ympäri vuoden.

Luomupyörän työsuhdepyöräkseen valinneet polkevat selvästi aktiivisemmin ympärivuotisesti: 24 %, kun sähköpyörän valinneilla aktiivien osuus on 13 %.

Runkotyypeistä fatbike on selvä ykkönen – yli kolmannes heistä, jolla työsuhdepyöränä on fatbike, ajaa talvella yhtä paljon tai jopa enemmän kuin kesällä.

Todelliset talvipyöräilykuninkaalliset löytyvät kuitenkin heistä, jotka määrittelevät itsensä “elämäntapapyöräilijöiksi”. Heistä huikeat 45 % pyöräilee talvikaudella yhtä paljon tai jopa enemmän kuin kesällä.

Miksi vastaajat olivat päättäneet hankkia nimenomaan työsuhdepyörän sen sijaan, että olisivat ostaneet pyörän suoraan itselleen?

Listan yläpäässä jatkavat viime tutkimuksen tapaan taloudelliset syyt, mutta kärkikaksikossa on tapahtunut merkittävä muutos viime vuoteen nähden: keväällä 2024 julkaistussa raportissa “kokonaissäästöt” oli listan selvä ykkönen (62 %), ja “Ei tarvetta isolle käsirahalle” yhtä selvä kakkonen (58 %).

Nyt nämä kaksi ovat vaihtaneet paikkaa, ja “ei tarvetta käsirahalle” -perustelu on selvä ykkönen: sen mainitsi 59 % kaikista vastaajista. Sen sijaan kokonaissäästöt nosti keskeiseksi perusteluksi enää 49 %.

“Tähän vaikuttaa varmasti se, että pyöräetusopimusten kirjo on aikaisempaa laajempi. Esimerkiksi Vapauden työnantajalle ilmaisessa Starter-paketissa työntekijän kokonaissäästö jää pienemmäksi kuin muissa sopimuksissa”, Vänskä pohtii. 

“Myös yleinen korkotason nousu on nostanut pyörien rahoituskustannuksia, mikä kaventaa kokonaissäästöjä. Siksi se korostuu tällä hetkellä vähemmän kuin käsirahattomuus-perustelu”, hän jatkaa.

Erityisesti naiset korostavat käsirahaperustelua selvästi enemmän kuin kokonaissäästöjä (64 % vs 44 % vastaajista). Myös miehistä useampi pitää nyt käsirahaa kokonaissäästöä merkittävämpänä, mutta ero on pieni (56 % vs 53 %).

Kokonaissäästöjen merkitys on selvästi korkeimmillaan 18–29-vuotiaiden ikäryhmässä (62 % vastaajista) ja laskee tasaisesti iän karttuessa. Yli 60-vuotiaista sen mainitsee enää 40 %.

Muistakin perusteluista löytyy eroja: huollon helppouden mainitsi 16 % naisista ja 7 % miehistä. Se oli keskivertoa tärkeämpi tekijä myös yli 60-vuotiaille (15 % vastaajista). Vakuutuspuolen yksinkertaisuutta taas korosti erityisesti 18–29-vuotiaiden ikäryhmä (18 % vastaajista).

Naispuoliset vastaajat korostivat ympäristöystävällisyyttä työsuhdepyörähankinnan perusteena lähes kaksi kertaa niin usein kuin miehet – 11 % vs 6 %.

92 % suosittelisi pyöräetua kollegalleen

Vastaajat ovat hyvin tyytyväisiä pyöräetuun: 63 % työsuhdepyöräilijöistä suosittelisi etua kollegalleen “hyvin todennäköisesti”. Kaikkiaan yli 92 % kallistuu suosittelijoiden leiriin, ja suositteluhalukkuuden keskiarvo on 4,5/5. Viime vuonna keskiarvo oli 4,6.

Suositteluhalukkuus on vahvaa läpi linjan ja erot ikäryhmien ja sukupuolten välillä pieniä.

“Ihmiset valitsevat erilaisia pyöriä ja käyttävät niitä hyvin eri tavoilla. Ehkä siinä piileekin yksi syy sille, miksi pyöräetu on niin laajasti pidetty: se on riittävän joustava ja tasa-arvoinen, jotta se palvelee erilaisia toiveita ja tarpeita, Vönskä puntaroi.

“Millaisen pyörän hankkisin”  – se on iso ja monille kovin hankala kysymys. Elämäntapapyöräilijällä saattaa olla excelissä jatkuvasti päivittyvä lista suosikeistaan, mutta vähemmän lajiin vannoutuneilla menee runsaudenpulassa sormi suuhun.

Jos oma työsuhdepyörävalinta on vielä hakusessa, ehkä lähes seitsemäntuhannen kyselyyn vastanneen valinnoista löytyy viisauden, tai ainakin inspiraation siemen.

Lue myös: Polkupyörän valinta – pyörän käyttö, pyörämallit ja budjetti

Sähköavustuksella vai ilman?

Sähköpyörästä alkaa tulla työsuhdepyörän synonyymi – niin jyrkällä käyrällä kasvaa niiden osuus kokonaisuudesta.

Keväällä 2024 julkaistussa raportissamme 70 % vastaajista oli valinnut sähköpyörän. Nyt, vain vuotta myöhemmin, osuus on jo 76 %. Naisvastaajista jo 82 % on valinnut sähköavusteisen pyörän, miehistä 71 %.

Sähköavustuksen suosio on kasvanut kaikissa ikäryhmissä, mutta erityisen jyrkästi nuoremman ikäpolven puolella. Esimerkiksi 18–29-vuotiaiden joukossa sähköpyörien osuus nousi vuodentakaisesta 57 prosentista 8 prosenttiyksikköä, eli noin 65 prosenttiin. 

Lue myös: Kaikki sähköpyörästä – mikä on sähköpyörä?

Suosituimmat runkotyypit

Maastopyörägenre dominoi vahvasti työsuhdepyörämarkkinaa. Täysjoustoiset ja jäykkäperäiset maastopyörät sekä fatbiket haukkaavat yhdessä lähes puolet koko pyöräpotista!

Mikä suosiota selittää? 

“Maastopyöriä hankitaan toki paljon harrastekäyttöön, mutta ne ovat myös oivallisia jokapaikanhöyliä, eivätkä säikähdä pieniä säätilan muutoksia”, kommentoi Vänskä.

Miesten ja naisten valinnoissa on isoja eroja. Esimerkiksi täysjoustoisen maastopyörän valitsee 28 % miehistä, mutta naisista vain 13 %.

Hybridien ja kaupunkipyörien kohdalla tilanne on lähes päinvastainen: naisista näihin kahteen päätyy yhteensä 47 %, miehistä vain 18 %.

Kaupunkikäyttöön ja työmatkoihin suunnatut työsuhdepyörät ovat lähes poikkeuksetta sähköavusteisia. Myös fatbiket ovat erittäin yleisesti sähköisiä – sähköläski on kieltämättä hauska ja kätevä peli ympäri vuoden!

Gravel- ja maantiepyörät ovat sen sijaan pääosin ei-sähköisiä – näillä pyörillä vauhtia riittää muutenkin.

Lue myös: Mikä on gravel-pyörä – ja miten valitset itsellesi sopivan

Suosituimmat pyörämerkit ja -mallit

Kyselyssä ei tiedusteltu vastaajan työsuhdepyörän merkkiä, mutta kaivoimme tiedot suosikeista Vapauden yli 20 000 aktiivisen pyöräsopimuksen tietokannasta. 

Kaikkien Vapaus-pyöräilijöiden keskuudessa suosituin merkki on Canyon. Listan viiden kärjestä ei muitakaan yllätyksiä löydy – perinteisiä, arvostettuja ja luotettuja pyörämerkkejä kaikki.

Miesten ja naisten viiden kärki on sama, järjestys vain hiukan eri. Canyon pitää miesten tallin piikkipaikkaa, kun taas naiset valitsevat työsuhdepyöräkseen useimmin Helkaman. 

Tarkemmista pyörämalleista suosituin on Trek Powerfly 5.  Naisten listan ykkössuosikki on saman tuoteperheen Trek Powerfly 4. Canyon dominoi miesten listaa kuin norjalaiset Holmenkollenia - kärkeä miehittää peräti neljä Canyon-mallia, ykkösenä Canyon Neuron:ON 7.

Kaikki taulukossa näkyvät pyörämallit ovat sähköavusteisia.

Pyöräetu on avain laatupyöriin

Suomalaiset työsuhdepyöräilijät ovat hyvin tyytyväisiä valitsemaansa pyörään: tyytyväisyyden keskiarvo on 4,6 asteikolla 1-5. Tyytyväisyys on samalla tasolla kuin viime vuonna. Eri ryhmien välillä ei ole merkittäviä eroja – kaikki ovat ihastuttavan tyytyväisiä omaan valintaansa.

Ja mikäs siinä ihastellessa, kun alla on unelmien menopeli, joka on hankittu ovelalla, mutta täysin laillisella veroteknisellä vipuvarrella, eli pyöräedun turvin.

Pyöräetu onkin monelle ainoa realistinen tapa hankkia oikeasti laadukas pyörä. Jopa 78 % vastanneista kertoo, että vastaavan tasoinen pyörä olisi jäänyt todennäköisesti tai erittäin todennäköisesti hankkimatta ilman pyöräetua.

Mitä kalliimpi pyörä, sitä epätodennäköisemmin vastaaja olisi ostanut sen ilman etua. Tähän on kuitenkin kaksi poikkeamaa: 

Alimmassa 500–999 € haarukassa “saman hintaluokan pyörän hankintatodennäköisyys omalla rahalla” olisi huomattavasti suurempi kuin muilla, mikä on ymmärrettävää. 

Myös haitarin yläpäässä, eli yli 6000 € pyörissä todennäköisyys oli selvästi keskivertoa isompi. Tämän hintaluokan pyörät hankitaan joko erittäin konkreettiseen käyttötarpeeseen (kuten sähköavustetut tavarapyörät) tai vaativaan harrastamiseen (kuten ylähyllyn täysjoustomaasturit tai maantiepyörät). 

Pyöräilijäprofiileja verratessa joukosta erottuu juuri tämä pyöräilyyn elämäntapana ja intohimona suhtautuva joukko: he olisivat selvästi muita valmiimpia maksamaan kalliimmankin pyörän hinnan myös ilman pyöräetua.

“Työsuhdepyörän hankintaa helpottaa kokonaissäästön lisäksi se, että käsirahalle ei useimmiten ole tarvetta. Kaikkein kalleimpien pyörien kohdalla kuvetta, eli ns. käsirahaa, joutuu kuitenkin kaivamaan jo alussa, sillä pyöräsopimuksen suurin sallittu kokonaiskesto tulee vastaan”, muistuttaa Vänskä.

Pyöräedulla käyttöön hankittu pyörä ei ole sopimuksen aikana käyttäjän omaisuutta – hänellä on vain oikeus sen käyttöön.

Pyöräsopimuksen päättyessä käyttäjällä on valinnan paikka: lunastaako pyörä itselleen pientä ns. jäännösarvoa vastaan, vai palauttaa se pyöräetuyritykselle?

Kysyimme, miten vastaajat aikovat toimia oman sopimuksensa päättyessä. 

Huomio: kysely tehtiin maaliskuussa 2025, ennen kuin tieto hallituksen suunnitelmista työsuhdepyöräedun veroedun poistamisesta tuli julkisuuteen. Jos veroetu todella poistuu, se vaikuttanee luonnollisesti monen työsuhdepyöräilijän suunnitelmiin niin nykyisen kuin mahdollisen uuden työsuhdepyörän osalta.

Peli vaikuttaa selvältä: jopa 85 % sanoo aikovansa lunastaa pyörän itselleen sopimuksen päättyessä. Vastaajista 14 % ei vielä ole tehnyt päätöstään, ja vain vaivainen 1 % tietää jo tässä vaiheessa palauttavansa pyörän.

“Lunastushinta on useimmissa sopimuksissamme niin pieni, että pyörän palauttamisessa sopimuksen lopussa ei ole taloudellista järkeä”, myöntää Vänskä.

Vapauden Precycled-kauppa myy käytettyjä työsuhdepyöriä, ja on lajissaan pohjoismaiden suurin. Mistä pyöriä edes tulee kauppaan, jos kerran vain murto-osa palauttaa pyöränsä sopimuksen päätyttyä?

Lue myös: Pyöräilytarina: Kierrätetty sähköpyörä sopi elämäntapaan

“Valtaosa palautuvista pyöristä tulee meille sopimuksen päättyessä kesken kauden, esimerkiksi työsuhteen loppuessa. Silloin sopimuskautta saattaa olla vielä vuosia jäljellä, jolloin lunastushinta olisi huomattavasti korkeampi kuin sopimuksen lopussa. Tällöin palauttaminen takaisin meille kiinteällä muutaman satasen kustannuksella saattaa houkutella enemmän”, Vänskä kertoo.

Osa myös vaihtaa pyöränsä toiseen kesken sopimuskauden, jolloin vanha pyörä palautuu kiertoon. 

Tämän kyselyn vastaajista 95 prosentilla nykyinen työsuhdepyörä on laatuaan ensimmäinen, mutta vähintään toisella kierroksella on jo 5 prosenttia vastanneista. Löytyypä vastaajista jopa kaksi polkijaa, joilla on menossa vähintään neljäs työsuhdepyörä!

Lue työsuhdepyörää kesken kauden vaihtaneen Lindan tarina

Uusi (työsuhde)pyörä?

Kysyimme myös, kuinka todennäköisesti vastaaja aikoo ottaa uuden työsuhdepyörän noin vuoden sisällä nykysopimuksen päättymisen jälkeen.

Myös tämän kysymyksen kohdalla on hyvä huomioida, että kyselydata kerättiin ennen tietoa hallituksen pyöräetuun liittyvistä leikkaussuunnitelmista.

Vastaukset jakautuivat hyvin tasaisesti, keskiarvo oli 3,1 (asteikko 1–5). 

Miehet suunnittelivat hankkivansa uuden työsuhdepyörän pian nykyisen perään naisia todennäköisemmin (keskiarvo 3,3 vs 2,9). Elämäntapapyöräilijät ovat omassa kastissaan – heillä keskiarvo on peräti 3,59.

Seuraavan pyörän tyyppi

Entä millainen pyörä vastaajan talliin tulee seuraavaksi, oli se sitten työsuhdepyörä tai muuta reittiä hankittu?

Vastaajista 78 % arveli hankkivansa uuden pyörän (tavalla tai toisella) seuraavan kahden vuoden sisään. Sähköpyörät ovat tässäkin suosiossa, mutta eivät kuitenkaan ihan kaikkien kiikarissa. Mielenkiintoinen yksityiskohta:

• Jos nykyisenä työsuhdepyöränä on sähköpyörä, 90 % valitsee myös seuraavaksi pyöräksi sähköversion
• Jos taas nykyisenä työsuhdepyöränä on tavallinen pyörä, vain 24 % aikoo valita seuraavaksi sähköavusteisen pyörän.

Luomupyörällä polkevat ovat siis ihailtavan uskollisia kauramoottoreilleen – respect!

Runkotyypeistä toivelistan kirkkaana ykkösenä on täysjoustoinen maastopyörä.

Kaikista pyörähankintaa suunnittelevista peräti 30 % aikoo päätyä täysjoustoon. Nyt sellainen on työsuhdepyöränä 22 prosentilla, eli suosio tulee kasvamaan huimasti.

Jäykkäperäinen maastopyörä sen sijaan on menettämässä suosiotaan. Noin 20 prosentilla vastaajista nykyinen työsuhdepyörä on jäykkäperämaasturi, mutta vain 10 % aikoo hankkia sellaisen seuraavaksi pyöräkseen. 

Myös kaupunkipyörän kohtalo näyttää samalta, ei tosin yhtä vahvasti: 13 % nyt, seuraavaksi pyöräksi sellaisen aikoo hankkia enää 9 %.

Gravel-pyörät ja vastaavat sen sijaan ovat kasvattamassa suosiotaan hiukan: nyt 14 %, seuraavaksi pyöräksi sellaista aikoo 17 %.

Vapauden kautta hankittujen työsuhdepyörien keskihinta on tällä hetkellä 3365 euroa. Viime vuoden tutkimuksessa keskihinta oli 3286 euroa, eli 79 euroa vähemmän.

Miesten valitsemat pyörät ovat keskihinnaltaan 3520 €, kun taas naisten pyörien keskihinta on 3072 €. 

Naiset valitsevat miehiä useammin sähköavusteisen pyörän, jotka ovat lähtökohtaisesti huomattavasti luomupyöriä kalliimpia. Siitä huolimatta miesten pyörien keskihinta on noin 15 % korkeampi.

Ikäryhmien joukossa ei ole suuria eroja, mutta 40-59-vuotiaiden ikäryhmä erottuu joukosta hiukan muita korkeammalla keskihinnalla.

Myös kyselytutkimuksessamme kysyttiin pyörän hintaa, ja pyörien keskihinnaksi saatiin 3391 euroa, eli hyvin lähellä Vapauden pyöradatasta saatua vastaavaa lukua. 

Pyöräilijätyypeistä hintavertailussa erottuu jälleen yksi joukko – ne, joille pyöräily on elämäntapa ja intohimo. Heidän pyöriensä keskihinta oli 3723 €, eli selvästi yli keskiarvon.

Knoppitieto: kallein Vapauden kirjoista löytyvä työsuhdepyörä on Specialized Tarmac SL7 S-works -maantiepyörä – sen hintalappu on messevät 13 900 €!

Mistä työsuhdepyörä hankitaan?

Kotimaiset kivijalkapyöräliikkeet ovat viime vuoden tapaan suosituin tapa hankkia työsuhdepyörä – 76 % Vapauden pyöristä on suomalaisesta pyöräkaupasta. 

“Data ei valehtele: leijonanosa kaikista työsuhdepyörämyynnin euroista jää kotimaisille pyöräliikkeille”, Vänskä toteaa.

Veroedun mahdollinen poistuminen on kova kolaus monelle pyöräalan pienyrittäjälle. Varastot on kevään työsuhdepyörien myyntisesonkia varten tilattu täyteen useamman tonnin pyöriä, ja nyt ne uhkaavat jäädä käsiin. Päätöstä edun tulevaisuudesta ei toki ole vielä tehty, mutta jo vallitseva epävarmuus saa useimmat lykkäämään hankintaa.

“Pyörämyynnin lisäksi kivijalkaliikkeet ovat saaneet työsuhdepyöristä huollon tilauskirjat täyteen, ja nyt sekin tulovirta uhkaa hiipua. Moni kauppias on pulassa”, Vänskä jatkaa.

Vapauden pyörädata paljastaa sukupuolten välisen eron hankintakanavissa. Miehistä 30 % on tilannut pyöränsä verkkokaupasta, kun naisilla vastaava luku on vain 14 %. Vain oman verkkokauppansa kautta myyvä Canyon on erityisesti miespuolisten Vapaus-pyöräilijöiden suosiossa, mikä nostaa miesten verkko-ostamisen osuutta.

Ikäryhmistä eniten verkko-ostamista ovat suosineet 30–39-vuotiaat (30 %), vähiten yli 60-vuotiaat (13 %).

Myös alueellisia eroja löytyy: esimerkiksi 36 % espoolaisista Vapaus-työsuhdepyöräilijöistä on hankkinut pyöränsä verkosta, kun taas Kouvolassa luotetaan vahvasti paikalliseen: siellä verkosta osti vain 9 %, loput 91 % asioivat kivijalassa.

Lue myös: Kouvolan Pyöräpaja - paikallista pyöräkauppaa jo vuodesta 2016

Työsuhdepyöräilijöistä on moneksi, ja syyt pyöräillä vaihtelevat. Pyysimme työsuhdepyöräilijöitä vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen: Mikä on pyöräilysi tarkoitus? Vastaajat voivat valita useamman vaihtoehdon.

Tulokset ovat hyvin samansuuntaisia viime vuoteen nähden:kärkeen nousivat Ulkoilu ja luonnossa liikkuminen (71 % vastaajista) ja fyysisen kunnon kohottaminen (68 %).

Miesten ja naisten pyöräilymotiiveissa on eroja: naiset painottavat hyvinvointia ja arjen hyötyjä sekä ympäristö- ja raha-asioita. Esimerkiksi 47 % naisista kertoo hakevansa pyöräilystä mielenterveyteen liittyviä hyötyjä, miehistä 42 %. 

Arjen liikkuminen (muu kuin työmatka) - motiivin kohdalla oli merkittävä sukupuolten välinen ero: naisista sen mainitsi 59 %, mutta miehistä vain 42 %

Miehet taas painottavat naisiin verrattuna enemmän harjoittelua sekä rentoutumista ja hauskanpitoa. “Harjoittelun paremmaksi pyöräilijäksi” - motiivin mainitsi 11 % miehistä, mutta vain 6 % naisista.

Päästöjen pienentämisen mainitsi pyöräilymotiivikseen 18 % kaikista vastaajista. Motiivi on selkeästi yleisempi naisilla kuin miehillä – 23 % vs 14 %. Naiset hakevat myös miehiä useammin rahallista säästöä – 29 % vs 20 %.

Sähköpyörien ja tavallisten pyörien välillä keskeisimmät erot liittyvät fyysisen kunnon kehittämiseen ja harjoitteluun. Sähköpyörän valinneista “harjoittelu”-motiivin mainitsi 5 %, kun taas tavallisen pyörän puolella peräti 22 %.

Työsuhdepyörän hankinta saa ihmiset pyöräilemään enemmän – ja pyöräilyään kasvattaneiden osuus on kasvanut entisestään!

Peräti 51 % on lisännyt pyöräilyään merkittävästi, ja 32 % jonkin verran. Kaikkiaan 83 % vastaajista on siis lisännyt pyöräilyään työsuhdepyörän ansiosta!

Viime vuoden tutkimuksessa vastaava luku oli 79 %, eli kasvua tähän syntyi 4 prosenttiyksikön verran.

Naisilla pyöräily on lisääntynyt miehiä enemmän: 87 % vs 81 %. Myös sähköpyörän valinneista merkittävästi useampi on kasvattanut pyöräilymääriään kuin tavallisen pyörän valinneista – 88 % vs 67 %. 

Tämä kertoo todennäköisesti siitä, että luomupyöriä hankkivat eniten ne, jotka polkevat jo valmiiksi paljon. Sähköpyöriä taas valitsevat paljon sellaiset ihmiset, joilla ei ole vastaavaa aiempaa polkemisrutiinia tai sellaiseen tarvittavaa kuntopohjaa – siksi muutos aikaisempaan on suurempi.

Miten eri alueilla asuvat pyöräilijät eroavat toisistaan?

Myös alueellisia eroja löytyy. Työsuhdepyörä saa ihmiset pyöräilemään enemmän maakunnissa. Jopa 85% Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvista kertoo  pyöräilyn lisääntyneen työsuhdepyörän hankinnan jälkeen. Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla pyöräily on lisääntynyt sen sijaan 79%:lla vastaajista.

• Muualla Suomessa pyöräilyn merkittävä kasvu on myös yleisempää (53 %) kuin pääkaupunkiseudulla (46 %).
• Pääkaupunkiseudulla puolestaan useampi ilmoittaa pyöräilyn pysyneen ennallaan (20 % vs. 15 %).

Tämä viittaa siihen, että työsuhdepyörä kasvattaa pyöräilyä kautta maan, mutta kasvu näyttäisi olevan voimakkaampaa alueilla, joissa ei ehkä aiemmin ole pyöräilty yhtä paljon – esimerkiksi harvemmin asutuilla alueilla.

Maakuntien kärkipaikoilla pyöräilyn lisääntymisessä porskuttavat seuraavat asuinalueet, joissa asuvat kertovat työsuhdepyörän  lisänneen pyöräilyn määrää  merkittävästi tai jonkin verran::

• Etelä-Karjala: 93 %
• Keski-Pohjanmaa: 91 %
• Etelä-Savo: 88 %
• Satakunta: 87 %
• Pohjois-Savo: 87 %

Näistä nähdään, että pyöräilyn lisääntyminen ei rajoitu vain suurkaupunkialueille, vaan näkyy laajasti eri puolilla Suomea, myös alueilla, joissa etäisyydet ovat pidempiä.

Sähköpyörät ovat selvästi enemmistönä alueilla, joilla pyöräilyn kasvu on ollut merkittävää — erityisesti Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa, missä lähes 9/10 vastaajista käyttää sähköpyörää.

Useilla asuinalueilla yli 85 % sähköpyörän käyttäjistä ilmoittaa pyöräilynsä kasvaneen.

Tämä viittaa siihen, että sähköpyörät madaltavat kynnystä pyöräilyn lisäämiselle läpi koko Suomen – ei vain kaupunkikeskuksissa.

Työsuhdepyöräily vähentää autoilua. Viime vuoden tutkimuksessa 46 % kaikista autoilevista vastaajista kertoi vähentäneensä autoiluaan työsuhdepyörän hankinnan jälkeen merkittävästi tai hieman.

Nyt autoiluaan vähentäneitä on jo 50 % vastanneista!

Erityisesti naiset ovat vähentäneet autoiluaan pyörän hankinnan jälkeen – 57 % ajaa nyt harvemmin, miehistä taas 44 %.

Sähköpyörän ja tavallisen pyörän valinneiden välinen ero on vielä merkittävämpi: sähköpyörällä ajavista 54 % ja tavallisella pyörällä vastaavasti 34 % autoilee nyt vähemmän. 

“Tämä käy järkeen - sähköpyörällä on matalampi kynnys korvata auton käyttöä arjessa”, kommentoi Vänskä.

Joukosta erottuvat selvänä kärkikolmikkona käytännönläheisen arkipyörän valinneet: tavarapyörä (65 %), hybridi (62 %) ja kaupunkipyörä (61 %).

Kuinka paljon pyöräily on korvannut auton käyttöä per viikko?

Kysyimme niiltä, jotka ylipäätään kertoivat vähentäneensä autoilua.

Keskimäärin pyöräily on korvannut vastaajien autoilua jopa 43 kilometriä viikossa – kilometrin enemmän kuin edellisessä kyselyssä.

Eri ryhmien välillä on hyvin vähän eroja. Jopa sähköpyörä ja tavallinen pyörä ovat puolen kilometrin pyöristysvirheen sisällä toisistaan.

Merkittävin poikkeus ovat elämäntapapyöräilijöiksi identifioituvat, joilla oma arvio viikkotason autoiluvähennyksestä on jopa 61 km. 

Pyöräilyllä on tunnetusti erinomaisia terveysvaikutuksia. Peräti 60 % vastaajista kokee terveytensä ja kuntonsa parantuneen ainakin jonkin verran työsuhdepyörän käyttöönoton jälkeen. Viime vuoden tutkimuksessa näin kertoi 56 % vastaajista.

Naisvastaajista positiivista muutosta on kokenut 62 %, ja miehistä 58 %. Ikäryhmistä eniten uutta virtaa työsuhdepyörän myötä on saanut 50–59-vuotiaiden ryhmä – 64 % vastanneista.

Sähköpyörää ja tavallista pyörää käyttävien vertailussa jatkuu tuttu kaava – sähköpyörän valinneet ovat kokeneet selvästi useammin positiivisia vaikutuksia fyysisessä kunnossaan kuin tavallisten pyörien käyttäjät – 61 % vs 55 % vastanneista. Lähtötaso vaikuttaa, ja se on luomupyörän valinneilla useammin jo valmiiksi korkea.

Työsuhdepyöräedulla on selvästi terveyttä edistävä vaikutus riippumatta asuinalueesta.

Kun kuitenkin tarkastellaan asuinalueiden eroja niin eniten fyysisen terveyden ja kuntotason koetaan parantuneen Etelä-Pohjanmaalla (73 %), Etelä-Savossa (66 %), Kainuussa (63 %) ja Etelä-Karjalassa (68 %)

Myönteiset kokemukset näyttävät olevan vankkoja erityisesti alueilla, joissa liikkumisen infrastruktuuri tai pitkät välimatkat voisivat muuten rajoittaa aktiivisuutta.

Polkupyörä on monelle suomalaiselle tapa liikkua paikasta kodin ja työpaikan välillä. Traficomin Henkilöliikennetutkimus 2021:n mukaan 23 % kaikista suomalaisten pyörällä kuljetuista matkoista oli työmatkoja.

Vaikka työsuhdepyörä ei ole pelkkää työmatkaa varten, sillä poljetaan ahkerasti töihin ja takaisin. Päivittäin tai useita kertoja viikossa työmatkansa pyöräilee 43 % vastanneista – kasvua viime vuoteen 2 prosenttiyksikköä.

Naiset ovat viime kyselyn tapaan miehiä ahkerampia työmatkapyöräilijöitä  – 48 % vähintään “useita kertoja viikossa”, miehet vastaavasti 39 %.

Sähköpyörien käyttäjät (43 %) taas peittoavat luomupyörillä sotkevat verrokkinsa (40 %) niukasti. Työmatkapyöräily on monen kohdalla mahdollistunut sähköpyörän hankinnan myötä. Ilman sähköavustusta työmatka olisi liian raskas tai muuten mahdoton.

Edellisessä tutkimuksessa ikäryhmistä ahkerimmin työmatkaansa pyöräili 18–29-vuotiaiden ryhmä, mutta nyt piikkipaikan valtasivat yli 60-vuotiaat – 46 % vähintään “useita kertoja viikossa”. 

Vähiten aktiivisia työmatkapyöräilijöitä taas löytyy ruuhkavuosiaan elävistä 40–49-vuotiaista (40 %).

Lue myös: Työmatkapyöräilyn ABC

Mikä saa työmatkapyöräilemään?

Kysyimme paljon työmatkapyöräileviltä, mitkä ovat tärkeimmät syyt työmatkapyöräilyyn. Lista on hyvin samankaltainen kuin vuoden takaisessa kyselyssä – terveyden ja kunnon ylläpito (henkinen ja fyysinen) löytyy listan kärjestä, ja pyöräilystä nauttiminen kakkossijalta.

Terveyshyötyjä korostavat eniten 40–59-vuotiaat (noin 73 %), vähiten tärkeää se on alle 29-vuotiaille. Nuorimmat taas painottavat auton puutetta (26 %) sekä taloudellisia säästöjä (50 % vastanneista) muita ikäryhmiä enemmän.

Yli 60-vuotiaille taas säästöillä ei ole samanlaista merkitystä (30 %), mutta he taas korostavat pyöräilystä nauttimista nuorempiaan enemmän - 62 % vastaajista mainitsee sen.

Naiset korostavat miehiä enemmän mm. ympäristösyitä, terveyshyötyjä, pyöräilystä koituvaa nautintoa sekä mukavuutta ja/tai nopeutta muihin liikkumismuotoihin verrattuna. Miehillä taas korostuu naisia enemmän liikenneruuhkien välttäminen.

Miksi työmatkapyöräily jää vähiin?

Entäs he, jotka pyöräilevät vain harvoin töihin – mistä kiikastaa? Kysyimme.

Viime vuoden kyselyssä erottui selkeä kärkikaksikko: matkan pituuteen tai maastonmuotoihin liittyvät haasteet ja etäöiden tekeminen - molemmat mainitsi 36 % vastaajista.

Tänä vuonna asetelma on muuttunut: pitkä tai mäkinen matka rajoittaa entistä useamman työmatkapolkemista (39 %), mutta etätyöt rajoitteena mainitsee enää 31 % vastaajista. Liekö monien tietotyötyöpaikkojen palauttama osittainen läsnäolopakko vaikuttanut kehitykseen?

Viime kyselyssä moni mainitsi avoimissa vastauksissa lasten päiväkotiin tai kouluun kuljettamisen rajoittavan mahdollisuuksia työmatkapyöräilyyn. Nyt lisäsimme tämän vastausvaihtoehdon, ja kaikkiaan 12 % valitsi sen rajoittavaksi tekijäksi.

Tämä tekijä korostuu luonnollisesti niissä ikäluokissa, joilla on pieniä lapsia: 30–39-vuotiaista lasten kuljetusvelvoitteet mainitsi jopa 23 % vastaajista.

Kiireen tuntu painaa eniten, kun mittari käy kohti viittäkymmentä: 40–49-vuotiaista 30 % mainitsee aikarajoitteet syyksi, kun näin tekee enää 17 % yli 60-vuotiaista. 

Pyysimme vastaajia arvioimaan työpaikkansa pyöräily-ystävällisyyttä. Arvio pyydettiin tekemään ilman yksityiskohtaista ohjeistusta siitä, mitä “pyöräily-ystävällisyys” tarkalleen ottaen tarkoittaa, eli se oli jokaisen itse tulkittavissa.

Suurin osa vastaajista pitää omaa työpaikkaansa vähintään melko pyöräily-ystävällisenä: vastausten keskiarvo on 4,1/5 – sama kuin viime vuoden kyselyssä.

Kaikki kyselyyn vastanneet työskentelevät organisaatiossa, joka tarjoaa jo pyöräetua työntekijöilleen. Se on tietenkin erinomainen lähtökohta pyöräily-ystävälliselle työpaikalle, ja nostaa taatusti pyöräily-ystävällisyyden keskiarvoa verrattuna kaikkiin suomalaisiin yrityksiin.

Miten työpaikoista sitten saataisiin entistäkin pyöräily-ystävällisempiä? Me kysyimme tätäkin:

Työnantajat huomio – parempi pyörävarasto tai pyöräparkki on viime vuoden tapaan selkeästi eniten toivottu parannus. Sen mainitsee jopa 45 % vastanneista. Viime vuonna 44 %, joten kovin montaa pyöräparkkiremonttia ei ole työpaikoilla ehditty vielä viedä maaliin.

Pyöräparkkiparannuksia toivovat erityisesti naispuoliset vastaajat – sen mainitsee 53 %, miehistä 39 %.

Toinen paljon toivottu kehityskohde on pyöräilyyn liittyvien kannustinten parantaminen (36 % vastaajista). Tämä voisi tarkoittaa esim. poljetuista kilometreistä palkitsemista tai muuta taloudellista tukea. 

Paremmat suihkutilat, pukuhuoneet ja vaatesäilytys on toiveissa 26 prosentilla. Tämä korostuu erityisesti luomupyörällä ajavien joukossa (32 %), kun taas sähköpyöräkuskit tuntuvat selviävän paremmin ilman visiittiä suihkutiloihin (24 %). Naiset korostavat suihku- ja säilytystiloja miehiä enemmän.

Lue lisää aiheesta: Opas työnantajalle – näin luot pyöräily-ystävällisen työpaikan

Avoimissa vastauksissa mainittiin useampaan otteeseen sähköpyörien ja niiden akkujen latausmahdollisuus.

Osa myös toivoo vielä työsuhdepyörättömien kollegoidensa tähden sitä, että edun olemassaolosta ylipäätään muistutettaisiin  työpaikalla.

Pyysimme vastaajia vielä ottamaan kantaa siihen, millaisia muutoksia suomalainen pyöräetujärjestelmä kaipaa, tai miten pyöräetupalveluiden tarjoajien pitäisi kehittää omaa palveluaan.

Vastauksia tuli runsaasti. Usein toistuvia teemoja olivat esimerkiksi nämä:

Verotuksellinen selkeys. Osa kaipaa vielä yksinkertaistamista tai parempaa tukea veroviranomaisilta.

Säästöjen ja muiden hyötyjen esiin tuonti. Moni toivoo vielä selkeämpää viestintää siitä, mitä etua järjestelmästä saa.

Laajempi pyörävalikoima. Parempi mahdollisuus käyttää myös ulkomaisia pyörätoimittajia ja ylipäätään laajempaa tarjontaa.

Joustavampi pyörän lunastus. Vastaajat toivoivat esim. parempia ehtoja lunastukseen, tai vaihtoehtoa lunastaa pyörä nopeammin

Työsuhdepyöräilyn kasvu on osa laajempaa liikenteen muutosta, jossa pyritään vähentämään liikenteen päästöjä ja edistämään kestävää kehitystä. Tämä kehitys tukee Suomen tavoitetta olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Traficomin Henkilöliikennetutkimuksen (2021) mukaan kestävien kulkutapojen osuus kaikesta liikkumisesta ei tavoitteista huolimatta ole kasvanut, joten pyöräteillä on vielä rutkasti tilaa uusille polkijoille.

Pyöräedulla on positiivisia vaikutuksia paitsi ilmastolle ja polkijoiden hyvinvoinnille, myös kansantaloudelle.

Pyöräkauppa tuo verokertymää ja lisää pyöräalan työpaikkoja Suomeen. Valtaosa pyöristä hankitaan kotimaisista kivijalkaliikkeistä, jotka vastaavat myös usein työsuhdepyörien huolloista. 

Pyöräilyllä on kaikista liikennemuodoista positiivisin vaikutus yhteiskuntatalouteen: euro pyöräilyyn tuottaa lähes 8 euroa yhteiskunnalle.

Liikkumattomuus on yksi merkittävistä syistä sairauspoissaoloille, ja se aiheuttaa Suomessa noin 56 miljoonan euron kustannukset vuosittain. Liikkumattomuuden koko hintalappu on musertava 3,2 miljardia euroa.

Työmatkaliikuntaa harrastavilla on tutkitusti vähemmän sairauspoissaoloja. Yksi työntekijän sairauspäivä maksaa yritykselle keskimäärin 350 euroa, joten työsuhdepyöräetu on erinomainen investointi myös tästä näkökulmasta.

Pyöräliiton tutkimuksen mukaan edulla on iso merkitys myös työpaikan vetovoimaan: pyöräetua saavista 58 % oli täysin tai osittain samaa mieltä väittämän “Koen, että pyöräedulla on minulle merkitystä työpaikan valinnan tai pysymisen kannalta” kanssa.

Työterveyslaitoksen ja Itä-Suomen yliopiston tutkimus vuodelta 2025 osoittaa, että työmatkapyöräily edistää työkykyä ja vähentää sairaspoissaoloja. Työnantajien kannattaa rohkaista työntekijöitään pyöräilyyn ja tarjota siihen kannustimia ja resursseja.

Tiivistettynä: pyöräetu kannattaa kaikille.