Työsuhdepyörä ei kuolekaan – 79 % käyttäjistä pettyisi, jos työnantaja poistaisi edun

Työsuhdepyöräedun verotus muuttui vuoden 2026 alussa, ja moni työnantaja on sittemmin päässyt aprikoimaan, kiinnostaako pyöräetu enää ilman aiempaa verovapautta. Vapauden alkuvuodesta 2026 teettämä kyselytutkimus haastaa tämän oletuksen: 76 % pyöräetua käyttäneistä arvioi edun vaikutuksen omaan hyvinvointiinsa suureksi tai erittäin suureksi. Työntekijöiden vastauksissa pyöräetu näyttäytyy ennen kaikkea hyvinvointietuna, ei vain hankintaetuna.

Artikkeli pähkinänkuoressa:

1. Työsuhdepyöräetu ei poistunut vuonna 2026. Verokohtelu muuttui, mutta pyöräetu jatkaa matkaansa suosittuna henkilöstöetuna.

2. Työntekijät eivät näe pyöräetua vain hankintaetuna. Vapauden kyselyssä 76 % pyöräetua käyttäneistä arvioi edun vaikutuksen omaan hyvinvointiinsa suureksi tai erittäin suureksi. Peräti 79 % heistä pettyisi, jos etu poistettaisiin.

3. Pyöräetu kannattaa sanoittaa uudelleen. Verovapauden sijaan sen arvoa kannattaa tarkastella hyvinvoinnin, työkyvyn, saavutettavamman liikkumisen ja monipuolisemman etupaletin kautta.

Tämä artikkeli on tarkoitettu ennen kaikkea sinulle, joka vastaat henkilöstöeduista, työkyvystä, vastuullisuudesta tai siitä kuuluisasta “pitäisikö meidän jatkaa tätä etua?” -kysymyksestä. Käymme läpi, miksi työsuhdepyöräetu kiinnostaa työntekijöitä edelleen myös vuoden 2026 veromuutoksen jälkeen — ja miksi sitä kannattaa katsoa nyt vähän uudesta kulmasta.

Jos pyöräedusta on puhuttu vuosia ennen kaikkea veroetuna ja keinona hankkia huippupyörä edullisesti, veromuutoksen jälkeen voi helposti syntyä tunne, että koko etu menetti tärkeimmän perustelunsa. Vähän kuin joku olisi vienyt pyörästä eturenkaan ja sanonut, että kyllä tällä vielä pääsee. Teoriassa ehkä, mutta ei kovin pitkälle.

Mutta entä jos pyöräedun arvo ei työntekijöille koskaan ollutkaan vain ja ainoastaan siinä, että pyörän sai hankittua edullisemmin?

Vapauden kysely viittaa juuri tähän. Pyöräetua käyttäneille etu näyttäytyy ennen kaikkea arjen hyvinvointitekona: tapana liikkua enemmän, voida paremmin ja tehdä aktiivisemmasta työmatkasta mahdollinen.

Eli ehkä pyöräetu onkin vähän väärinymmärretty etu. Se alkaa pyörän hankinnasta, kyllä. Mutta sen todellinen arvo syntyy vasta, kun pyörällä lähdetään liikkeelle.

Ennen kuin mennään siihen, miksi työntekijät kokevat edun näin vahvasti, selvitetään ensin yksi myytti pois alta: poistuiko työsuhdepyöräetu oikeasti vuonna 2026?

Ensin vastaus kysymykseen: eikö työsuhdepyöräetu poistunutkaan vuonna 2026?

Ei poistunut. Hyvä, saatiin se heti pois alta. Pyöräetu on edelleen henkilöstöetu, jonka matka jatkuu vahvana, vaikka verovapaus tippui pois kyydistä.

Vuoden 2026 alusta alkaen polkupyöräetua ei enää käsitellä aiempaan tapaan verovapaana etuna, vaan kokonaan veronalaisena luontoisetuna.

Jatkossa veronalaisuus koskee pyöräetua, jonka käyttöönottoon työnantaja ja työntekijä ovat sitoutuneet 24.4.2025 tai sen jälkeen. Jos käyttöönottoon on sitouduttu 23.4.2025 tai sitä ennen, etu säilyy verovapaana 1 200 euroon asti vuodessa sopimuskauden loppuun, kuitenkin enintään viisi vuotta edun käyttöönotosta. Voit kurkata lisätietoa veromuutoksista tästä uutisartikkelistamme.

Muutos on todellinen, ja siksi työnantajien on täysin ymmärrettävää arvioida, miten pyöräetu sopii jatkossa etukokonaisuuteen.

Mutta kyselyn perusteella yksi asia on hyvä pitää mielessä: vaikka verovapaus muuttui, työntekijöiden kokema arvo ei kadonnut sen mukana. Se arvo näkyy parhaiten, kun katsotaan, miten pyöräetua käyttäneet itse kuvaavat edun vaikutusta omaan arkeensa.

Miksi tutkimus tehtiin

Teimme kyselyn, koska henkilöstöedut kehittyvät alati ja erityisesti työsuhdepyörämarkkina on muuttunut nopeasti.

Vuoden 2026 veromuutos pakotti monet työnantajat arvioimaan pyöräetua uudelleen, mutta halusimme päästä yhtä kysymystä syvemmälle: miksi työntekijät todella käyttävät pyöräetua, ja mikä sen arvo on silloin, kun vanha verovapaus ei enää ole pääperustelu?

Kysely ei siis syntynyt vain siksi, että halusimme tietää, kiinnostaako pyöräetu yhä muiden henkilöstöetujen ohella. Halusimme ymmärtää juurisyitä: onko kyse hinnasta, hankinnan helppoudesta, hyvinvoinnista, työmatkoista vai jostain näiden yhdistelmästä?

Tämä ei ole meille täysin uusi havainto. Myös Vapauden Suuressa työsuhdepyörätutkimuksessa 2025 pyöräetu näyttäytyi työntekijöille ennen kaikkea hyvinvointia, liikkumista ja arkea tukevana etuna. Vuoden 2025 tutkimukseen vastasi 6 795 pyöräetua hyödyntävää suomalaista, ja tutkimuksessa selvitettiin muun muassa sitä, miten työsuhdepyörän hankinta on vaikuttanut vastaajien hyvinvointiin ja liikkumistapoihin.

Vuoden 2026 kyselytutkimus jatkaa tätä trendiä uudessa tilanteessa: nyt kun verovapaus on muuttunut, käyttäjien vastaukset korostavat edelleen hyvinvointihyötyä.

Ja juuri se tekee tuloksista kiinnostavia. Pyöräedun tarina ei pysähtynyt veromuutokseen. Se vain vaihtoi vaihdetta.

Pyöräetu on työntekijöille enemmän hyvinvointietu kuin hankintaetu

Katsotaan näin alkuun hetki numeroita.

Vapauden kyselyyn vastasi alkuvuonna 2026 yhteensä 4 395 henkilöä, mikä tekee aineistosta merkittävän katsauksen siihen, miten työntekijät ja työnantajat arvioivat veromuutoksen jälkeen.

Heistä 4 103 vastasi työntekijän näkökulmasta ja 292 kertoi vaikuttavansa työsuhde-etuihin liittyviin päätöksiin esimerkiksi HRä, johdossa tai hankinnoissa.

Vastaajajoukko oli sukupuolijakaumaltaan melko tasapainoinen: miehiä oli 52 % ja naisia 47 %. Pyöräetua käyttäneiden joukossa miehet olivat hieman vahvemmin edustettuina, 54 % osuudella.

Ikäjakaumassa korostuivat erityisesti 40–59-vuotiaat, jotka muodostivat 62 % pyöräetua käyttäneistä vastaajista. Tämä tekee tuloksesta erityisen kiinnostavan: pyöräetu näyttää tavoittavan keski-ikäisiä työntekijöitä ja miehiä hieman naisia vahvemmin.

Se ei ole pieni juttu.

Keski-ikäinen mies on yksi pyöräedun tyypillisistä käyttäjäprofiileista, ja juuri tämän ryhmän arkeen lisäliike on usein erityisen arvokasta. Esimerkiksi Valtion liikuntaneuvoston mukaan aikuisista vain noin neljännes täyttää liikkumissuosituksen, ja UKK-instituutin aikuisten liikkumisen suositus korostaa arjen liikkeen, paikallaanolon tauottamisen ja kevyenkin liikuskelun merkitystä.

Toisin sanoen pyöräetu ei tavoita vain valmiiksi supersporttista “lycra päällä kahville” -joukkoa. Se voi aktivoida juuri niitä työntekijöitä, joille arkiliikkeen lisääminen on työkyvyn ja hyvinvoinnin kannalta aidosti tärkeää.

Tässä kohtaa pieni mutta tärkeä huomio: työntekijävastaajista suuri osa oli nykyisiä tai aiempia pyöräedun käyttäjiä. Työntekijävastaajista 98 % kertoi, että työsuhdepyöräetu oli ollut heillä käytössä. Kyse ei siis ole koko väestöä edustavasta mittauksesta siitä, mitä jokainen palkansaaja ajattelee pyöräedusta.

Mutta juuri tähän kysymykseen aineisto vastaa hyvin: miten pyöräetua käyttäneet työntekijät kokevat edun arvon?

Vastaus on aika selvä.

76 % pyöräetua käyttäneistä arvioi edun vaikutuksen omaan hyvinvointiinsa suureksi tai erittäin suureksi

Työntekijöille pyöräedun merkitys syntyy siitä, mitä etu mahdollistaa pyörän hankinnan jälkeen: enemmän liikettä arkeen, parempia työmatkoja, ulkoilua, vireyttä ja tunnetta siitä, että oma hyvinvointi saa tukea käytännössä.

Työnantajapuolella vastaava arvio oli maltillisempi: niistä työnantajavastaajista, joiden yritys oli tarjonnut pyöräetua ennen veromuutosta, 48 % arvioi pyöräedun vaikutuksen henkilöstön hyvinvointiin suureksi tai erittäin suureksi.

Lisäksi 36 % työnantajavastaajista valitsi työsuhdepyöräedun niiden etujen joukkoon, jotka tukevat henkilöstön hyvinvointia parhaiten. Kärkipaikkoja pyöräedun lisäksi pitää kulttuuri- ja liikuntaetu jopa 68 % äänistä ja laajennettu työterveyshuolto, jonka 60 % vastaajista arvioi kuuluvan parhaisiin hyvinvointietuihin.

Tätä eroa ei kuitenkaan tarvitse lukea vastakkainasetteluna. Se kertoo pikemminkin siitä, että pyöräedun hyvinvointivaikutus näkyy kaikkein selvimmin siellä, missä etu muuttuu käytännöksi: työntekijän arjessa.

Työnantaja katsoo ymmärrettävästi kokonaisuutta: etupakettia, kustannuksia, veromuutosta, hallinnollista mallia ja viestintää. Työntekijä taas kokee saman edun työmatkana, arkiliikkeenä, parempana vireenä ja pyöränä, jolla oikeasti tekee mieli lähteä liikkeelle.

Se on aika tärkeä ero. Ja hyvä sellainen.

Meidän tulkintamme on tämä: vuoden 2026 keskustelussa pyöräetua arvioidaan helposti vanhan veromallin kautta, vaikka työntekijät arvioivat sitä oman arjen kautta. Työnantaja kysyy ymmärrettävästi, onko etu enää yhtä kannattava. Työntekijä taas kysyy: helpottaako tämä liikkumista, jaksamista ja hyvän pyörän hankintaa?

Kyselyn perusteella jälkimmäinen kysymys selittää pyöräedun arvoa paremmin kuin pelkkä verohyöty.

Numerot kertovat suunnan, mutta työntekijöiden omat sanat kertovat ehkä vielä paremmin, mistä pyöräedun arvo oikeasti syntyy.

Kun työntekijät puhuvat pyöräedusta, he puhuvat arjesta ja työkyvystä

Mitä työntekijät sitten oikeastaan sanovat?

Kun kysyimme, mitkä työsuhde-edut tukevat omaa hyvinvointia parhaiten, työsuhdepyöräetu nousi vastaajien joukossa aivan kärkeen.

Työntekijöiden mukaan hyvinvointia parhaiten tukevat edut olivat:

Avovastaukset selittävät paremmin, miksi työntekijät toivovat työnantajien jatkavan pyöräedun tarjoamista myös jatkossa:

Nämä vastaukset eivät kuulosta siltä, että pyöräetu olisi työntekijöille vain edullinen tapa hankkia hyvä pyörä. Niissä korostuu ilo siitä, että pyöräily on löytänyt paikkansa arjen hyvinvoinnissa.

Ja ehkä juuri tässä on pyöräedun kiinnostavin puoli: se alkaa hankinnasta, mutta sen arvo syntyy käytöstä.

Pyörä ostetaan kerran. Sillä liikutaan monta kertaa.

Tämä on myös syy siihen, miksi vanha verohyötytarina ei enää yksin riitä kuvaamaan pyöräedun arvoa.

Mitä kysely muuttaa tavassa puhua pyöräedusta?

Ennen veromuutosta pyöräedusta oli helppo puhua eurojen kautta. Se oli ymmärrettävää, koska veroetu oli selkeä ja konkreettinen. Työntekijä säästi rahaa, työnantaja pystyi tarjoamaan houkuttelevan edun ja kokonaisuus oli helppo sanoittaa.

Mutta kyselyn perusteella työntekijöiden kokema arvo ei mahdu pelkkään säästölaskelmaan.

Meille tärkein oppi oli tämä: pyöräetu kannattaa sanoittaa hyvinvointietuna, jonka hankintamalli tekee mahdolliseksi. Hankinta on alku. Hyvinvointihyöty syntyy vasta käytössä.

Tämä oli meille kyselyn tärkein havainto: veromuutos ei tehnyt pyöräedusta vähemmän merkityksellistä, mutta se teki vanhasta tavasta puhua pyöräedusta liian kapean.

Tämä muuttaa myös työnantajan päätöksentekoa. Jos pyöräetua arvioidaan vain vanhan verovapauden menetyksenä, merkittävä osa sen arvosta jää näkymättömäksi. Jos sitä arvioidaan arjen liikkumisen, työkyvyn ja työntekijäkokemuksen kautta, kuva on paljon kiinnostavampi.

Mikä parasta, uudistuneessa pyöräedussa taloudellinen hyöty on edelleen mukana. Työntekijä maksaa edun maltillisissa erissä suoraan palkastaan, saa ilmaista maksuaikaa ja voi säästää pyörän hinnassa jopa satoja euroja verrattuna siihen, että ostaisi pyörän itse kerralla.

Mutta vuonna 2026 taloudellinen hyöty kannattaa nähdä osana isompaa kokonaisuutta: se madaltaa kynnystä hankkia pyörä, jonka varsinainen arvo syntyy käytössä.

Pyöräetu alkaa hankinnasta. Hyvinvointihyöty alkaa, kun pyörällä lähdetään liikkeelle.

Ja juuri siksi pyöräetu on kiinnostava hyvinvointietu: se ei jää eduksi paperilla, vaan voi muuttaa tavallisia arjen matkoja aktiivisemmaksi.

Kysely kertoo, miksi pyöräetu tuntuu hyvinvoinnilta eikä vain hankinnalta

Työhyvinvoinnista puhutaan usein isojen kokonaisuuksien kautta: työkyky, palautuminen, jaksaminen, ennaltaehkäisy, kulttuuri. Kaikki tärkeitä asioita.

Mutta työntekijän arjessa hyvinvointi rakentuu usein paljon pienemmistä ja toistuvista asioista, kuten:

• Miten päivä alkaa?

• Tuleeko liikettä luonnostaan?

• Onko työmatka kuormittava vai virkistävä?

• Tuntuuko liikkuminen mahdolliselta ilman erillistä järjestelyä?

Tässä pyöräetu on kiinnostava. Se ei vaadi työntekijää aloittamaan uutta harrastusta tai varaamaan kalenterista lisätuntia hyvinvoinnille. Parhaimmillaan se tekee jo olemassa olevasta matkasta aktiivisemman: työmatkasta, kauppareissusta, harrastuksiin siirtymisestä, päiväkotikuljetuksista ja niistä monista muista isoista tai pienistä siirtymistä, joista viikko lopulta koostuu.

Työmatka on monelle valmis mahdollisuus liikkeeseen. Kun osa matkasta kuljetaan pyörällä, hyvinvointi ei ole erillinen projekti, vaan osa päivää.

MyösTyöterveyslaitoksen tutkimus tukee aktiivisen työmatkaliikkumisen hyötyjä. TTL mukaan aktiivisimmilla työmatkaliikkujilla oli keskimäärin 4,5 sairauspoissaolopäivää vähemmän henkilötyövuotta kohti kuin passiivisilla työmatkaajilla. Erityisesti työmatkapyöräilyllä havaittiin yhteys pienempään sairauspoissaoloriskiin.

Kun hyvinvointi syntyy näin arkisesti, olennaista ei ole saada kaikkia liikkumaan samalla tavalla. Olennaista on tehdä liikkumisesta helpompaa useammalle.

Hyvä pyörä madaltaa kynnystä liikkua – eikä vain aktiivipyöräilijöille

Kun pyöräetu nähdään hyvinvointietuna, huomio siirtyy siihen, kenelle se tekee liikkumisesta mahdollista, helpompaa tai houkuttelevampaa.

Työntekijöiden arki ei ole samanlaista. Yhdellä työmatka on viisi kilometriä tasaista pyörätietä. Toisella se on 18 kilometriä, kaksi päiväkotipysähdystä ja ylämäki, joka tuntuu vähän turhan henkilökohtaiselta. Kolmannella joukkoliikenne ei kulje sopivasti. Neljännellä oma pyörä on olemassa, mutta se on enemmän nostalginen muistoesine kuin arjen kulkupeli.

Pyöräetu ei ole vain aktiivisten pyöräilijöiden etu. Parhaimmillaan se madaltaa kynnystä arjen liikkumiseen myös niille työntekijöille, joille laadukkaan pyörän tai sähköpyörän hankinta olisi muuten liian suuri kertaostos.

Laadukas pyörä tai sähköpyörä voi olla iso hankinta. Työsuhde-etuna hankinnan kynnys voi madaltua. Sähköavustus voi tehdä pidemmästä matkasta realistisen. Hyvä väline voi lisätä turvallisuuden ja mukavuuden tunnetta. Ja pyörä voi palvella työmatkojen lisäksi myös muuta arkea.

Tavoitteena ei tarvitse olla, että kaikki pyöräilevät joka päivä. Tavoitteena voi olla paljon käytännöllisempi: tehdään hyvästä valinnasta helpompi silloin, kun se sopii työntekijän arkeen.

Tässä kohtaa on silti reilua palata myös euroihin. Vaikka pyöräedun arvo ei ole vain rahassa, taloudellisella hyödyllä on edelleen merkitystä.

Verovapaus muuttui, mutta taloudellinen hyöty ei kadonnut minnekään

Vaikka tämän artikkelin tärkein viesti on, että pyöräedun arvo ei ole pelkkä verohyöty, rahasta saa ja pitää puhua.

Koska no, se on raha. Harva meistä suhtautuu siihen täysin runollisesti.

Laadukas pyörä tai sähköpyörä on monelle merkittävä hankinta. Pyöräetu tekee edelleen sen hankinnasta helpomman, vaikka verovapaus onkin tippunut kyydistä. Esimerkiksi Vapauden mallissa työntekijä voi säästää pyörän hinnassa jopa satoja euroja verrattuna siihen, että ostaisi pyörän itse kerralla. Ja kaupan päälle työntekijä saa ilmaista maksuaikaa, muutosturvan ja kattavan vakuutuksen ilman ikävähennyksiä.

Lue lisää: Pyöräetu työntekijälle

Työnantajalle uusi malli puolestaan on aiempaa kevyempi ja ennakoitavampi. Vapauden arvion mukaan työnantajan kokonaiskulut voivat laskea jopa noin 25 % veroedun aikaiseen malliin verrattuna, kun keskimääräiset sopimusajat lyhenevät 40 kuukaudesta 12–36 kuukauden sopimuskausiin ja kuukausittainen toimistomaksu pysyy ennallaan.

Lue lisää: Pyöräetu työnantajalle

Eli kyllä: pyöräetu on edelleen taloudellisesti järkevä.

Mutta ehkä vielä tärkeämpää on tämä: taloudellinen hyöty toimii parhaiten, kun se auttaa työntekijää pääsemään kiinni hyvinvointihyötyyn. Maksuaika, mahdollinen säästö ja laadukas valikoima eivät ole itseisarvoja. Ne ovat keinoja siihen, että hyvä pyörä päätyy käyttöön, ja käyttö muuttaa arkea.

Kun tätä katsoo laajemmin, pyöräetu on harvinainen etu myös siksi, että sen hyöty ei pysähdy vain työntekijään.

Harva etu osuu kolmeen tavoitteeseen yhtä aikaa: hyvinvointi, työkyky ja päästöt

Tässä päästäänkin siihen kohtaan, jossa pyöräetu tekee vähän harvinaisen tempun muihin työsuhde-etuihin verrattuna. Se voi hyödyttää kolmea tahoa samaan aikaan:

• Työntekijälle se tarkoittaa enemmän liikettä arkeen, parempaa työmatkaa ja turvallisempaa tapaa hankkia laadukas pyörä tai sähköpyörä.

• Työnantajalle se tarkoittaa konkreettista työkyvyn tukea, monipuolisempaa etupalettia ja etua, jonka kokonaiskulut ovat uudessa mallissa aiempaa ennakoitavammat.

• Ympäristölle se tarkoittaa vähäpäästöisempiä työmatkoja. Jokainen pyörällä kuljettu kilometri on pieni mutta todellinen valinta kestävämmän liikkumisen puolesta.

Ei huono suoritus yhdeltä edulta, jota on välillä ehditty jo saatella eläkkeelle, vai mitä?

Mutta jotta tämä hyöty toteutuu, pyöräetua ei kannata ajatella yksittäisenä ihmelääkkeenä. Se toimii parhaiten osana laajempaa tapaa helpottaa työmatkaliikkumista.

Tee kestävästä työmatkaliikkumisesta helpompaa mahdollisimman monelle

Työmatkaliikkumisessa ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Se, mikä toimii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Siksi työpaikan tehtävä ei ole määrätä, miten kaikkien tulisi kulkea, vaan mahdollistaa vaihtoehtoja.

Yhdelle hyvä ratkaisu voi olla työsuhdepyörä. Toiselle työmatkalippu. Kolmannelle turvallinen pyöräpysäköinti, suihku tai kuivauskaappi. Neljännelle se, että työvuoron alku joustaa vartilla ja bussi sopii paremmin omaan aamuun.

Pyöräetu kuuluu tähän kokonaisuuteen luontevasti: se on yksi konkreettinen tapa lisätä vaihtoehtoja ja tehdä aktiivisemmasta liikkumisesta helpompaa niille, joiden arkeen se sopii.

Mutta vaihtoehdoista pitää myös kertoa. Työntekijä ei vaihda kulkutapaa vain siksi, että intrassa julkaistaan kerran vastuullisuusuutinen ja toivotaan parasta. Vaikuttava viestintä on arkista, konkreettista ja toistuvaa.

Päästöjen lisäksi kannattaakin puhua asioista, jotka tuntuvat työntekijän omassa arjessa: ajasta, rahasta, hyvinvoinnista ja sujuvuudesta. Mitä pyöräetu maksaa kuukaudessa? Missä pyörää voi säilyttää? Voiko osan matkasta kulkea pyörällä ja osan junalla?

Ja lopuksi: kokeilulle kannattaa antaa lupa.

Kaikkien ei tarvitse pyöräillä ympäri vuoden. Kaikkien ei tarvitse luopua autosta kokonaan. Sekin on polkaisu eteenpäin, että osa työmatkoista kuljetaan vähän kestävämmin kuin ennen.

Täydellisyyttä ei tarvitse tavoitella. Riittää, että työnantaja auttaa työntekijää ottamaan seuraavan mahdollisen askeleen – tai polkaisun.

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa työnantajan kannalta? Ainakin neljää asiaa.

Mitä työnantaja voi päätellä tuloksista?

Kyselyn perusteella teidän työnantajana ei tarvitse ajatella pyöräetua vain kysymyksenä “tarjotaanko vai ei tarjota”. Hyödyllisempi kysymys voi olla: miten pyöräetu sanoitetaan ja järjestetään niin, että sen todellinen arvo tulee näkyväksi?

1. Pyöräetu kannattaa nähdä hyvinvointietuna, ei vain hankintaetuna

Kun 76 % pyöräetua käyttäneistä arvioi edun vaikutuksen omaan hyvinvointiinsa suureksi tai erittäin suureksi, kyse ei ole vain pyörän hankinnasta. Kyse on arjessa tuntuvasta hyvinvointihyödystä.

2. Verovapaus ei ollut koko arvo

Työntekijöiden omissa vastauksissa korostuvat liikkuminen, työkyky ja arjen sujuvuus. Taloudellinen hyöty on edelleen tärkeä, mutta se ei yksin selitä edun merkitystä.

3. Liikkumisen vaihtoehdot pitää tehdä näkyviksi ja helpoiksi

Jos työntekijä ajattelee, että “verovapaus poistui = etu poistui”, viestintä ei ole vielä tehnyt työtään. Mutta uudessa tilanteessa kyse ei ole vain pyöräedun vero- tai kustannusviestinnästä. Kyse on laajemmin siitä, miten voitte työnantajana auttaa työntekijöitä löytämään omaan arkeen sopivia tapoja liikkua.

Pyöräetu, työmatkalippu, turvallinen pyöräpysäköinti, suihku- ja pukutilat, joustot ja matkaketjut voivat kaikki tukea eri työntekijöiden arkea eri tavoin. Työpaikan tehtävä ei ole määrätä, miten kaikkien tulisi kulkea, vaan mahdollistaa vaihtoehdot, ja kertoa niistä ymmärrettävästi.

4. Kokeilulle kannattaa antaa lupa

Kaikkien ei tarvitse pyöräillä ympäri vuoden tai luopua autosta kokonaan. Jo se on iso askel, tai ainakin polkaisu eteenpäin, että osa työmatkoista kuljetaan toisin kuin ennen.

Pyöräetu toimii parhaiten, kun se ei näyttäydy täydellisen elämäntapamuutoksen vaatimuksena, vaan yhtenä helppona tapana kokeilla aktiivisempaa ja sujuvampaa arkea.

Ja kun nämä huomioi yhdessä, lopputulos on aika selvä: pyöräetu ei ole kadonnut, vaan muuttanut vaihetta.

Työsuhdepyöräetu on siirtynyt uuteen vaiheeseen

Vuoden 2026 veromuutos muutti työsuhdepyöräedun taloudellista asetelmaa. Se on hyvä tunnistaa avoimesti.

Samalla Vapauden kysely kertoo, että pyöräedun merkitys ei ole kadonnut työntekijöiden arjesta. 76 % pyöräetua käyttäneistä arvioi edun vaikutuksen omaan hyvinvointiinsa suureksi tai erittäin suureksi, ja peräti 79 % heistä pettyisi, jos työnantaja poistaisi edun.

Tärkein oppi on kuitenkin tätäkin laajempi: työntekijöille pyöräetu on enemmän hyvinvointietu kuin pelkkä hankintaetu.

Se alkaa ehkä pyörän valinnasta, sopimuksesta ja kuukausierästä. Mutta sen arvo syntyy vasta, kun pyörä lähtee liikkeelle.

Aiemmin pyöräedusta oli helppo puhua verohyötynä. Nyt siitä kannattaa puhua laajemmin: hyvinvointitekona, työmatka-arjen parantajana ja konkreettisena tapana tukea työntekijöiden liikkumista.

Työsuhdepyörä ei siis kuolekaan. Se on vain siirtynyt seuraavaan vaiheeseen. Ja se vaihe voi olla jopa kiinnostavampi kuin edellinen.

Jos teilläkin mietitään, mitä tämä uusi vaihe tarkoittaa käytännössä, sitä ei onneksi tarvitse pohtia yksin.

Haluatko selvittää, miten työsuhdepyöräetu sopisi teidän etukokonaisuuteenne vuonna 2026?

Jos pyöräedun jatko, viestintä tai käytännön malli mietityttää, päätöstä ei tarvitse tehdä epävarmuuden varassa. Vapaus auttaa työnantajia arvioimaan, miten uudistettu työsuhdepyöräetu sopii organisaation etupalettiin, työntekijöiden tarpeisiin ja vuoden 2026 veromuutoksen jälkeiseen tilanteeseen.

Tutustu uudistettuun pyöräetuun lataamalla opas tai ota yhteyttä, niin katsotaan yhdessä, millainen ratkaisu palvelisi parhaiten teidän työntekijöitänne. Vapauden asiantuntijat auttavat sinua mielellään – käydään yhdessä läpi organisaationne tilanne ja laitetaan pyörät jälleen pyörimään.

Lataa työnantajan opas – näin pyöräetu 2026 toimii käytännössä

Ota Vapauden pyöräetu käyttöön nyt – se vie vain pari minuuttia